15.10.2018

Pari sanaa kotipositiivisuudesta ja oman kodin viihtyisyydestä

home
Silmiini sattui osumaan Modernisti kodikas -blogin teksti kotihäpeästä ja täydellisen emännän paineista ja inspiroiduin. Ajattelin työntää oman lusikkani tähän kotipositiivisuuden soppaan. Kotipositiivisuudessa hyväksytään erilaiset kodit ja tavat elää niissä. home
kotipositiivisuus
Meille on tärkeää, että koti on suhteellisen siisti. Se luo meille hyvää tunnetta ja meidän mielestämme kotona on mukavampaa kun on suhteellisen siistiä. Suhteellisen siisti tarkoittaa meillä yleensä siistiä alakerran avointa tilaa. Lelujen paikka on yläkerrassa, ja melko hyvin ne siellä pysyvät.

Tiskit laitetaan heti koneeseen ja kone tyhjennetään heti kun se on valmis. Tämä on meille tärkeää ja aivan itsestään selvää. Toistaiseksi meillä on ollut astianpesukone niin vähän aikaa, että tiskeistä ei tule erimielisyyksiä lainkaan. Vaikka tiskit ovatkin koneessa, löytyy tasoilta usein muuta tavaraa. Kuten minun opiskelumateriaaleja, läppäri jne. Mutta tarvittaessa niiden siivoamiseen menee muutama hassu minuutti.
kotipositiivisuus
kotipositiivisuus
kotipositiivisuus
Vaikka lelujen paikka onkin yläkerrassa (kurkkaa täältä), ei se tarkoita etteikö alakerrasta näkisi että meillä on lapsia. Yksi ykkösleikeistä on tällä hetkellä majan rakentaminen ja usein se halutaan rakentaa olohuoneeseen. Silloin sohvatyynyt saavat kyytiä ja vanhempien makuuhuoneestakin napataan peitot ja tyynyt. Toisaalta tämäkin on muutamassa minuutissa siistitty, jos niin haluaa. Ja tuolta makuuhuoneesta on äärimmäisen helppo napata peitot ja tyynyt, päiväpeitto eksyy sängylle harvakseltaan. kotipositiivisuus
Arkisiivouksessa tämä on ihan ykkönen! Varsi-imuri surisee päivittäin useaan kertaan keittiössä, ruokapöydän alla ja kodinhoitohuoneessa. Helpottaa suuresti kun saa näppärästi imuroitua kaikki murut ja muut.

Meille on tärkeää meidän kotona perussiisteys ja se tekee meidän kodista meille kodikkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita kliinistä puhtautta, päinvastoin, lapsiperheessä ollaan aika kaukana siitä. Meiltä löytyy kasoja ja rojuja, joita emme itse haluaisi olevan, mutta niin niitä vaan pääsee muodostumaan.

Me emme stressaa vierailijoista. Kerttu kirjoitti myös spontaanien kyläilyjen vähenemisestä, mutta meille kyllä saa spontaanisti tulla. Eihän sitä kovin usein tapahdu, mutta aina välillä joku (sukulainen) voi oven taakse ilmestyä. Väliäkö sillä, jos asunto ei ole viimeisen päälle ja emäntäkin on homssuinen. Kun ei anna sen vaivata itseään, on tervetullut meidän ovista sisään.

Me olemme itsekin melko spontaaneja vierailijoita. Emme nyt täysin ilmoittamatta kenenkään luokse (no, ehkä isovanhemmat) ilmesty, mutta lyhyellä varoitusajalla voimme kysellä saako tulla piipahtamaan. Ihan arki-iltoinakin. Emmekä me odota, että meitä varten katetaan pöytä koreaksi ja pyyhitään pölyt kaappien päältä. Me menemme tapaamaan ihmisiä, emme koteja.

Mitä ajatuksia kotipositiivisuus ja kyläilykulttuuri herättävät teissä?

7.10.2018

Päivitetty pukuhuone (DIY-hylly)

dressing room
dressing room
dressing room
Kirjoittelinkin täällä pukuhuoneestamme ja sen kaipaamasta päivityksestä. Nyt tuo pieni pukuhuoneemme on saanut pientä päivitystä kun mies teki sinne toiveideni mukaisen hyllyn. Hyllystä olemme puhuneet jo pitkään, mutta se on saanut muhitella päässämme näihin päiviin asti. Nyt hylly on kuitenkin saatu seinälle ja sisustin pukuhuonetta pikaisesti, jotta saan teillekin kertoa projektista hieman kauniimmilla kuvilla.

Hyllyn materiaalit ja rakentaminen

Päätimme tehdä hyllyn samasta materiaalista kuin saunan lauteet, pukuhuoneessa jo oleva penkki sekä kylpyhuoneen puolella oleva jakkara. Halusimme siis leveää haapaa, ja sitä haettiinkin samasta liikkeestä kuin aiemmat materiaalit. 

Seinäkiinnitystä pyörittelimme jonkin aikaa. Välillä haaveilin konjakinvärisistä, nahkaisista ripustimista, välillä taasen pyöriteltiin tätä ideaa. runkona toimii Ikean Lack -hyllyn metallituki, jonka ostin Åblogien kirppistapahtumasta. Itse asiassa ostin koko hyllyn, mutta tuo runko oli ainoa mitä halusin ostaa. Olimme miettineet myös tuon rungon kyselemistä Ikean varaosista, josko saisi ostettua pelkästään sen. Askeltakaan emme olleet vielä sen eteen tehneet ja hyvä niin! 
shelf
shelf
Tietystä kulmasta katsottuna tuo runko hieman näkyy, joten mies maalasi sen osittain valkoiseksi, jolloin se ei pistä niin paljoa silmään kuin mustana. Itse hylly on yhdestä laudasta, jonka mies sahasi oikeaan mittaan, porasi reiät, höyläsi, hioi ja maalasi sen oikeanväriseksi. Maalina käytettiin Supi Saunavahaa (eli oikeastaan siis suoja-aine eikä maali).

Sopivaa poranterää ei tietenkään löytynyt meiltä, appivanhemmilta tai naapureilta, joten projektia varten piti ostaa yksi uusi terä. 
shelf

Hyllyn kustannukset 

Halvaksi tämä DIY-projekti ei tullut, sillä jo pelkkä puu oli melkoisen arvokasta, sillä siihen meni 65€ (vähän tuli hukkaa). Supi Saunavaha oli noin 10€ ja tuo poranterä myöskin noin 10€. Ja hyllyn runko maksoi 2€. Muut tarvikkeet löytyivät kotoa valmiina, joten niistä ei uusia kustannuksia tullut.  Hintaa hyllylle tuli siis lähes 90€. 

Nyt etsin nurkista jotain pientä sisustustavaraa tätä blogitekstiä varten, mutta vielä on mietinnässä mitä hyllylle laitetaan. Ainakin jotain pyyheitä, laudeliinoja ehkäpä, mutta vielä jotain muuta viihtyvyyden lisäämiseksi. Olen myös miettinyt jotain isompaa mattoa tuohon, mutta en sen enempää ole selvittänyt minkälaista tarjontaa on olemassa tuollaiseen kosteahkoon tilaan. 

Miten sinä sisustaisit hyllyn ja pukuhuoneen? 

14.9.2018

Makuuhuoneen sisustuspäivitys

Bedroom
Bedroom
Bedroom
Bedroom
Olen jo tovin ihastellut kaikenlaisia ihania petauksia, joita olen erilaisissa sisustuskuvissa nähnyt. Sisustusintohan niistä nousee ja nyt olen hiljalleen keräillyt pieniä lisiä makuuhuoneemme sisustukseen. Ja ainakin omasta mielestäni ilme on parempi.

Ensimmäiseksi mukaan tarttui Ikeasta ihana hennon vaaleanpunainen tyyny. Tyynyä oli myös harmaana, mutta ajattelin tuon vaaleanpunaisen toimivan makuuhuoneessamme paremmin. Mutta ehkäpä haluan vielä toisen samanlaisen.

Elokuussa löysin kirpputorilta nuo kaksi mustaa koria, vailla selkeää paikkaa tai käyttötarkoitusta. Mutta kuitenkin niihin silmäni iskin. Nyt tuolta tasolta sai lähteä taulu pois ja korit tulivat tilalle. Ei niillä vieläkään varsinaista käyttötarkoitusta ole, mutta olkoot tuossa nyt ilmettä tuomassa. Hieman haaveilen jostain viherkasvista koreihin, mutta tuossa makuuhuoneessa ei oikein mikään taida pärjätä kun verhot ovat lähes aina kiinni. Mutta pidän ideasta, että makuuhuoneessa olisi joku ilmaapuhdistava viherkasvi. Vinkkejä näistä otetaan vastaan.

Viimeisenä hankintana ovat Marimekon ihanat Räsymatto -lakanat. Tiesin heti kun näin näiden ilmestyneen, että jossain vaiheessa haluan ne. Olen muutenkin jo tovin haikaillut uusia lakanoita ja kesällä lahjaksi saamalleni Marimekon lahjakortille ei tarvinnut keksiä käyttökohdetta kauaa.
Täältä voit käydä katsomassa miltä makuuhuoneessa näytti aiemmin.

Eihän meidän makuuhuoneessa aina tältä näytä, itse asiassa peti on harvoin pedattuna arjen tohinoissa. Ja näköjään näihinkin kuviin jotain ylimääräistä on jäänyt, mutta jätetään se tarkkasilmäisimpien tehtäväksi etsiä mitä.

12.9.2018

Lapset ja niiden harrastukset - mikä on sopivasti?

IMG_20180912_200407
IMG_20180903_203500 Syksy kolkuttelee ovella ja sen myötä alkavat myös kaikki erilaiset harrastukset. Lasten harrastaminen on mietittynyt meitä vanhempia ja tiedän, että muissakin perheissä ollaan painittu harrastusten laadun ja määrän kanssa.

Meidän perheestä löytyy kaksi- ja viisivuotiaat lapset. Esikoisemme aloitti harrastamisen kolmevuotiaana naisvoimistelijoiden järjestämässä jumpassa ensin aikuisen kanssa ja keväästä alkaen ilman aikuista. Jumpattu on kerran viikossa ja se on ollut sellaista mukavaa touhuamista. Jonkinlainen esitys on kuitenkin ollut kaksi kertaa vuodessa, johon emme kertaakaan ole osallistuneet. Vuosi sitten kokeiltiin myös jalkapalloa Tenavaliigassa (aikuisen kanssa), mutta siinä vaiheessa kun useamman kertaa paikalle mentiin tippa linssissä, päätimme sen lopettaa.

Nyt alkava syksy ja harrastaminen ovat herättäneet meidän perheessä jonkin verran päänvaivaa. Jumppa ei lasta enää kiinnosta (keväinen esitysharjoittelu on ilmeisesti yksi syyllinen, sillä poika on todennut ettei pidä siitä yhtään, eikä auta, että selittää ettei sitä samaa enää tehdä), mutta jotain säännöllistä olisi mukava olla.

Kauhulla myös kuuntelen joidenkin viisivuotiaiden harrastusmäärää. Harjoituksia jopa viisi kertaa viikossa. Sitä en lapselleni halua. Mutta jotain mukavaa liikunnallista tekemistä olisi hyvä olla.

Jokunen viikko sitten laitoin puolelta öin herätyskellon soimaan tuttuun tapaan, sillä ilmoittautuminen paikallisiin lasten jumppiin alkoi tuolloin. Melko sekopäistä, eikö? Herätä nyt keskiyöllä ilmoittamaan lastaan jumppaan. Mutta näin se vain menee. Aamulla puoli seitsemän aikaan tarkastin tilanteen, eikä tuohon jumppaan enää olisi ollut jäljellä kuin jonotuspaikkoja. Omasta mielestäni tämä on jotenkin surkuhupaisaa ja joka kerta naureskelen tätä järjestelyä. Toisaalta edullinen hinta ja sopiva välimatka ovat melko hyviä motivaattoreita.

Jotenkin itselläni on nyt jo sellainen olo, että eräänlainen harrastusstressi iskee päälle, vaikka yritämme välttää harrastusten kasaamista. Mutta harrastammeko liian vähän, pitäisikö niitä olla enemmän, nämä seikat pohdituttavat. Toisaalta harrastumattomuus ei tarkoita kotona istuskelua. Päiväkotipäivien jälkeen meillä mennään lähes poikkeuksetta ulos, vaikka itseä se sohva ja löhöily voisi houkuttaa enemmän silloin tällöin. Poika haluaisi pyöräillä vaikka kuinka, tosin usein se on alamäki alas kaverin pihalle. Mutta esimerkiksi maanantaina menimme päiväkotipäivän jälkeen muistaakseni noin kuuden kilometrin pyörälenkille perheen kanssa. Sunnuntaina käytiin patikoimassa laavulle grillailemaan. Ja haluammekin jättää tilaa tällaiselle perheen toiminnalle sen sijaan, että lapsi olisi omassa harrastuksessaan.

Jumpan lisäksi mietimme pitkään uintia, mutta rehellisesti sanottuna emme saaneet aikaiseksi selvittää uimakoulujen tilannetta (ja joku kertoi niiden olevan täynnä), jätimme varsinaisen uimakoulun kevääksi. Appivanhempien mökki on meren äärellä ja silloin tällöin tulee veneiltyä, niin uimataito olisi mahtavaa saada haltuun niin pian kuin mahdollista.

Mitä mieltä te olette lasten harrastamisesta?

3.9.2018

Viimeinen veneretki

Veneretki
Veneretki
Veneretki
Veneretki
Veneretki
Veneretki
Veneretki Reilu viikko sitten teimme yhden yön venereissun Peterzensin vierasvenesatamaan. Paikka on meille entuudestaan hyvinkin tuttu, siellä on yövytty useampana kesänä. Vaikka tänä kesänä vene oli isompi kuin viime kesänä, on se silti aina tuon sataman pienin. Satamasta löytyy kaikki meille tarpeellinen, leikkipaikka niistä tarpeellisimpana.

Kesällä mies puhui syksyisestä veneretkestä, mutta niin ne viikonloput ovat täyttyneet, että seuraava mahdollisuus olisi noin kuukauden päästä. Ja se taitaa mennä niin pitkälle, että jää tekemättä. Silloin myös satamien palvelut saatavat olla jo loppu tai ainakin rajallisesti saatavilla.

Viimeinen venereissumme osui Muinaistulien öiden aikaan, joten juhlistimme veneilykauttamme ulkotulien ja ilotulitusten kera. Kaiken huipuksi lapset nukahtivat tuosta vain ilotulitusten paukkeessa kun tähän asti nukuttaminen veneessä on ollut lievästi sanottuna haasteellista!

Ensi kesänä on edessä uudet veneseikkailut!