26.7.2016

Kuinka minä jaksan?

Aina välillä joku kysyy minulta, kuinka minä jaksan. Kuten ehkä tiedättekin, elämäntilanteemme on melko hektinen ja voimavaroja kuluttava tällä hetkellä. Tai sitähän se on ollut jo tovin. Lyhyesti kerrottakoon, että viimeisen kahden vuoden aikana asuimme Porissa ja rakensimme Turun seudulle omakotitaloa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että viikot Porissa pyöritettiin normaalia arkea ja viikonloppuisin majoituttiin toisten nurkkiin ja mies teki pitkää päivää raksalla. 

Tällä hetkellä olemme päässeet muuttamaan taloomme ja perhelukumme on lisääntynyt yhdellä. Arki pyörii hyvin pitkälti minun harteillani, sillä töiden jälkeen mies jatkaa talon tai autotallin parissa. Viikonloput kuluvat myös rakentaessa, ja noin kerran viikossa mies on kokonaisen vuorokauden töissä.

Esikoinen on ollut päivähoidossa 11 päivää kuukaudessa, mutta lomailee nyt heinä- ja elokuun. Hyvin paljon olen ollut yksin lasten kanssa. Ja myönnän sen olevan rankkaa. Välillä voimat ovat lopussa. Haaveilen omasta ajasta ja perheenkeskeisestä ajasta. Kyllä tässä on ollut päiviä, jolloin olen miettinyt onko tämä kaikki tämänarvoista. Tätäkö tämä nyt on koko loppuelämän? Kun kaikki naapurit lähtevät viikonlopun viettoon, ystävät ja tuttavat ovat lomareissuilla ja minä jään lasten kanssa pihalle miehen raataessa tallin parissa.

Pieni pääkoppani kuitenkin tiedostaa sen, että tämä on väliaikaista. Kyllä tämä helpottaa. Jaksamisessa auttavat myös ne pienet ja vähän isommat hetket, jotka ovat kuin välähdyksiä tulevasta. Kun höpötellään koko perhe pihalla naapureiden kanssa melko myöhään ja grillaillaan pientä naposteltavaa, kun tehdään yhdessä junaretki, kun istutaan vieraiden kanssa kaikki pöydän ääressä. Nämä hetket varmasti lisääntyvät hetki hetkeltä.

Tiedän myös sen, ettei tämä helppoa ole miehellekään. Kyllä hänkin mieluummin tekisi jotain meidän kanssa. Varmasti pitkän työviikon jälkeen olisi mukavampaa rentoutua kuin paiskia pyöreitä päiviä yksin autotallissa. Mutta tämä on tilanne nyt. Peräkärryllinen lautoja odottaa pihalla maalausta, paljon pitää tehdä juuri nyt kun telineet ovat kasattuna.

Olen myös päättänyt yrittää panostaa omaan hyvinvointiin enemmän kuin ennen. Ne ovat ihan pieniä juttuja, jotka piristävät mieltä. Jos vaikka yrittäisin laittaa hieman useammin ripsiväriä ja harjata hiukset ihan päivittäin. Ei sen tarvitse olla suurta. Sain syntymäpäivälahjaksi lahjakortin Laguuni Day Spahan, odotan innolla sen käyttöä. Olen jo useamman kerran selaillut hoitovalikoimaa ja miettinyt mihin lahjakorttini käytän. Teiltäkin kyselin kampaajavinkkejä täällä, ja sainkin hyviä vinkkejä Facebookissa (lisääkin saa vielä antaa). Jossain vaiheessa menen kampaajalle.

4 kommenttia:

  1. Jaksamista Jenni <3 Monesti itselläkin ollut samoja ajatuksia mielessä kuluttavan arjen keskellä. Se jo helpottaa, kun tietää, että on muitakin samassa elämäntilanteessa olevia ja että väliaikaista kaikki on vaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Doris <3 Vertaistuki on kyllä mahtava asia, ja täytyy pitää katse palkinnossa. Tsemppiä myös sinne!

      Poista
  2. Teillä on onneksi ihana tukiverkko nyt lähellä ja rohkeasti pyydät vaan apua. Uhmaileva taaperokin nauttii kun pääsee isovanhempien lellittäväksi. Kummit ottaa myös hoitoon mieluusti. Kai se on vaikea myöntää että väsyttää ja pinnaa kiristää. Ootte kyllä olleet älyttömät sitkeitä monessakin mielessä. Haleja kullat, ps. Talvella ne rapujuhlat???? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos muru! <3

      Ja kyllä, talvella rapujuhlat!

      Poista

Ihanaa kun löysit tiesi tänne! Kommentit ovat blogin suola, jätä toki merkki käynnistäsi!