11.10.2013

Neljännesvuosi

Poikamme on tänään kolme kuukautta vanha, neljännesvuoden. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, aika on mennyt nopeasti. Viime lokakuussa testi näytti plussaa ja nyt se viiva on täällä meidän kanssa. Muistan kuinka mies naureskeli testaamistani. Se oli ensimmäinen testi, jonka tein. Ja siihen piirtyi hyvin hailukka viiva. Kuukautisten piti alkaa tuona päivänä ja testailin aamulla kuuden jälkeen. Olin kuulemma kovin hätäinen.
 

Kolmen kuukauden iässä poikamme hymyilee, naureskelee ja juttelee. Välillä nauru yltyy ihan "räkänauruksi" asti. Päätä on kannateltu melko hyvin syntymästä asti, tosin väsyneenä ei jaksa vatsallaan makoilla. Kuolaaminen on jo melkoista, innolla odotetaan mitä se on hampaiden puskiessa ulos.

Vielä ei poika osaa kääntyä, vaikkakin välillä ollaan lähellä. Useimmiten kuitenkin makoillaan selällään tai vatsallaan ilman yrityksiä kääntyä. Nyrkit ja peukku eksyy usein suuhun, vielä kun poika ei osaa tarttua leluihin ja syödä niitä. Mutta sekin näyttäisi tapahtuvan minä tahansa päivänä. Puklurätteihin jo tartutaan (ehkäpä hieman vahingossa) ja se myös eksyy välillä suuhun. Varmasti joku päivä kiroan sitä, että kaikkea täytyy maistaa, mutta nyt odotan että se aika alkaisi. Tuo peukun lutkuttaminen kun ei ole hyvä tapa. Varsinkaan kun välillä tuntuu, että tutti oikein sylkäistään pois että saa mutustella sitä peukkua.

 
 
Maanantaina on kolmekuukautisneuvola ja silloin selviää pojan mitat pitkästä aikaa. Viime mitat otettiin 6.9. ja silloin pituutta oli 59,5 cm ja painoa 6050 g. Tuntuu, että kasvua on tapahtunut hirmuisesti! Veikkaan, että paino voi jo lähennellä seitsemää kiloa ja pituus on varmaan 64 cm hujakoilla. Tuolloin saadaan myös rokotteet. Meille oli alusta alkaen itsesään selvää, että rokotukset otetaan rokotusohjelman mukaisesti. Muita vaihtoehtoja ei edes harkittu. Äitiä vähän jännittää miten poika mahtaa reagoida, varmasti ainakin tulee se sydäntä riipivä itku. Miehellä on tuolloin päivystys, joten hän ei tule yöksi kotiin. Onneksi mummi lupasi tulla seuraksi ja mahdolliseksi avuksi. Jos poika vaikka kaipaa koko ajan syliä, niin on kaksi sylittelemässä.

4 kommenttia:

  1. Voi ihanat pikkuvarpaat ja kädet! <3 Rokotusreaktiot on tosi yksilöllisiä, mutta kannattaa aika herkästi laittaa se panadolsuppo, jos yhtään siltä tuntuu, toiset laittaa jo ennakoiden. Oikein käytettynä panadol on aika turvallinen lääke, meillä sai kuopus sitä jo synnärillä kun oli vähän raju synnytys.
    Terkkuja kotiäitikoulusta!
    http://kotiaitikoulu.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienissä varpaissa ja käsissä vaan on sitä jotain <3 Eilen käytiin varustautumassa rokotusreaktioita varten, napattiin apteekista sekä suppoja että oraaliliuosta. Eipähän tarvitse ainakaan jälkeenpäin harmitella ettei ollut varautunut :)

      Poista

Ihanaa kun löysit tiesi tänne! Kommentit ovat blogin suola, jätä toki merkki käynnistäsi!